Aktivistin syytteen hylkääminen oli oikea ratkaisu
Eilen uutisoitiin Helsingin käräjäoikeuden tuomiosta, jossa aktivistin syyte niskoittelua poliisi vastaan hylättiin. Olen vuosien ajan kritisoinut Elokapinan toimintaa ja vaatinut sen lakkauttamista. Mielestäni yhdistys toimii olennaisesti vastoin lakia ja siksi se tulisi yhdistyslain nojalla lakkauttaa.
Helsingin käräjäoikeuden tuomio oli kuitenkin oikein. Aktivistia syytettiin niskoittelusta poliisia vastaan, kun tämä estäessään Stansvikin alueen maanrakennustöitä oli kieltäytynyt poliisin käskystä huolimatta poistumasta alueellta.
Käräjäoikeuden mukaan aktivisti toimi pakkotilassa, minkä perusteella syyte hylättiin. Pakkotila on rikoslaissa määritelty termi. Pakkotila on käsillä silloin, kun oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi joudutaan tekemään jokin rikos. Rikoksen täytyy olla kokonaisuutena arvioiden puoleustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aihetetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet. Oppikirjaesimerkki on koiran pelastaminen kuumasta autosta, jolloin joudutaan usein rikkomaan auton ikkuna koiran pelastamiseksi. Auton ikkunan rikkominen täyttää vahingontekoa koskevan rikoksen tunnusmerkistön. Mutta koska auton ikkuna rikotaan koiran hengen pelastamiseksi, on kyse rangaistusvastuun poistavasta pakkotilasta.
Se ei ole pakkotila, että elokapinalliset istuvat tiellä ja kieltäytyvät tottelemasta poliisia. Helsingin käräjäoikeuden ratkaisussa oli kyse tilanteesta, jossa aktivistit olivat löytäneet Helsingin Stansvikin alueelta noron. Noro on eräänlainen pieni puro. Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaan muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Näin ollen vesilaki suojelee noroja. Helsingin kaupungin luontoselvityksissä noroa ei ollut havaittu. Myöhemmin maanrakennustöiden alettua aktivistit havaitsivat noron. Aktivistit pyrkivät omalla toiminnallaan estämään noron tuhoutumisen. Näin ollen pakkotilan näkökulmasta kyse oli oikeudelliset suojatun edun eli vesilain suojeleman noron vahingoittumisen estämisestä. Ilman aktivistien toimintaa noro olisi todennäköisesti tuhoutunut. Suojellakseen noroa aktivistin joutuivat turvautumaan niskoitteluun poliisia vastaan, sillä poistumalla paikalta maanrakennustyöt olisivat jatkuneet ja noro päässyt tuhoutumaan. Näin ollen intressipunninnassa noron suojelelmiseksi tehty niskoittelu poliisia vastaan katsottiin pakkotilana oikeutetuksi.
Helsingin käräjäoikeuden tuomiosta ei pidä tehdä vääriä johtopäätöksiä. Sen perusteella poliisin käskyjä pitää jatkossakin noudattaa eikä tiellä istumista ja muiden omaisuuden vahingoittamista voi perustella pakkotilalla. Pakkotila oikeuttaa rikkomaan lakia vain hyvin rajatuissa tapauksissa. Stansvikin noron suojeleminen oli tällainen konkreettinen tilanne. Ilman aktivistien toimintaa luonnontilainen noro olisi peruuttamattomasti tuhoutunut.
