Lapsille koulukirjat vai rahat Gazaan?

Helsingin kaupunginvaltuustossa valtuutetut päättävät kaupunkilaisten verovarojen käytöstä. Tänä vuonna kaupungin budjetti on yli 4,4 miljardia euroa. Se on paljon rahaa. Sitä myös käytetään hyvin erilaisiin kohteisiin.

Kunnilla on kahdenlaisia tehtäviä: lakisääteisiä ja vapaaehtoisia. Lakisääteiset tehtävät on pakko hoitaa. Niitä on esimerkiksi perusopetuksen järjestäminen ja katujen kunnossapito. Vapaaehtoiset tehtävät ovat sellaisia, joita kunta on itsehallintonsa nojalla päättänyt ottaa hoitaakseen. Tällainen tehtävä on esimerkiksi maksuttomien ehkäisyvälineiden jakaminen nuorille.

Terveyskeskukset, koulut ja päiväkodit ovat kunnan peruspalveluita. Itse koen, että niiden hoitaminen kunnolla on kunnan tärkein tehtävä. Vasta sen jälkeen, kun perustehtävät hoidetaan kunnialla, voidaan rahaa käyttää muihin tarkoituksiin. Nykytilanne on kuitenkin toinen.

Helsingin kaupunki päätti lahjoittaa viime vuoden lopulla 350 000 euroa Gazaan. Helsingin budjetissa kyse on hyvin pienestä summasta. 350 000 euroa on kuitenkin paljon rahaa. Sillä saisi hyvin monelle koululaisille painetut oppikirjat.

Tällä hetkellä nimittäin kaikilla peruskoulun oppilailla ei ole painettuja oppikirjoja. Koulut saavat itse päättää siitä, tilaavatko painetut oppikirjat vai käyttävätkö ne sähköisiä oppimateriaaleja. Osa kouluista on säästösyistä päättänyt luopua painetuista oppikirjoista. Tämä on johtanut siihen, että osa vanhemmista on ostanut lapsilleen fyysisiä koulukirjoja. Onko tässä mitään järkeä? Mielestäni ei. Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus painettuihin oppikirjoihin.

Politiikassa on kysymys niukkojen resurssien jakamisesta. Jos lahjoitamme rahaa ulkomaille, tämä raha on pois jostain muusta. Esimerkiksi lasten koulukirjoista. Helsinki on Suomen vauraimpia kuntia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että rahaa voidaan käyttää miten sattuu. Perusasiat pitää saada ensin kuntoon. Vasta sen jälkeen voidaan edes haaveilla muusta.